Onko sinun sanojesi tarkoitus saada minut musertumaan?
Una kysyy. Niin että aina vajoan kuiluun ja pysyn varmasti kotona, aina sinun ulottuvillasi, toisten saavuttamattomissa?
Käsitätkö, että revimme toisemme riekaleiksi?
Sillä kyllä läheinenkin sen vankilan voi luoda ja meitä, jotka säröilemme, ellemme vielä ole ihan särkyneet, riittänee.
Sillä kyllä läheinenkin sen vankilan voi luoda ja meitä, jotka säröilemme, ellemme vielä ole ihan särkyneet, riittänee.
Se on nääntyneen näköinen.
Ei, en halua. en sellaista.
Mitä sitten haluat? Vahtia minua muuten vaan?
Kiusata meitä molempia?
Onko se oikeaa elämää? Et sinä vahtimisella mitään saavuta, et ainakaan pysty sillä tavalla pitämään minua.
Jos lähden niin lähden.
Se on sinun valintasi, kuuluu uupunut vastaus.
Sen laihat ja uurteiset, päivettyneet kasvot syyttävät
jo olemassaolollaan.
Una on paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti