59. Lälly

Una erehtyy kertomaan, että on saanut taas säästettyä jonkin verran omista menoistaan nipistämällä.
Siitä Hurma ei pidä, ei tietenkään.
On varottava, ettei Unalle vain pääse kertymään mitään ylimääräistä – siinähän voi olla vaara, että tämä puikahtaa karkuun joskus!

Sanallista ryöpytystä, rökitystä, syyttelyä...

Miten se akka taas noin kieroilee?
Niinpä. Miten ihmeessä?

Ja käy kuten kaikille Unan säästöille aina on käynyt - kustannettu huonekalut, kodinkoneet, lastenvaatteet, juhlat (kaikki ne, mihin Hurmalta ei liiennyt);

osalla maksetaan lomamatka, jota Hurma on suunnitellut. Lopuilla hoituu Hurman auton lyhennys.

 Kun Una hankkii auton, Hurma antaa lainaa,
joka Unan on maksettava takaisin.

Koneessa Una katselee alla vellovaa merta.

Miettii kuumeisesti, miten veisi lapsensa rantaan, mikäli tipahdettaisiin. Hurmahengestä hän ei kanna huolta. Tämä kyllä keplottelisi jotenkin.

Miksi Una siis kertoo?

Miksei vain yllätä joskus tositarpeen tullen,
kuten normaaleissa perheissä?

No, hän on vätys, raukka, vaativan omantunnon läpitunkema käskyläinen. Ei pysty olemaan kiero,
ei osaa salata mitään eikä epäillä sitä toisestakaan.

Miksi Hurma siis osaa?

Heijastaako se omat tekonsa Unaan?

Miten se muuten osaisi epäillä?

Oi, millainen lälly Una onkaan! Hyväksikäytettävä iäti.

Lomalla Hurma juo ensimmäisenä iltana liikaa
ja oksentaa lattialle sängyn viereen.
Lapset ovat kauhuissaan.

Ja Una siivoaa.