67. Jännitettä

Kyllä me voimme erota, jos haluat,
sanoo Una Hurmahengelle.

Ei ole syytä, väittää tämä.

Hurmalla on taas työpaikkaihastus,

ja siksi sillä on jännite päällä.

Sitä kestää noin kolme - neljä vuotta,

sitten yleensä hiipuu.

Mutta voiko Una odottaa siihen asti,

ettei mitään harkitsematonta tapahdu?

18. Unan on ikävä

Kyllä Una rakastaa. Hurjasti rakastaakin.

Ja vaikkei hän aina muista sitä liputtaakaan,

niin pakollisen eron väliin repimä uoma havahduttaa.

Mitä hän antaisikaan,

jos saisi painautua Hurman syliin nytkin! Upota kokonaan, paiskata maailman kuristava ovi kiinni…

Una on epänormaaleista epänormaalein -

saattaa saada kesken kaiken, olipa hän missä tahansa, hirvittävän, kuolettavan, räjäyttävän ikävänpuuskan,

ja siinä sitä onkin kurluttamista,

miten tippukivien kanssa meloisi eteenpäin!

Unan on ikävä! Niin IKÄVÄ!

13. Rakkaani, auta minua!

Rakkaani, muista, että rakkauteni sinuun on pysyvää, horjumatonta. Eikö olisi tärkeämpää välittää toisistamme enemmän kuin mieltä turruttavista, vahingollisista aineista?

Kaipaan niin katkerasti hellyyttä ja turvallisuutta, jota en sinulta saa. Taisin olla sinulle aikamoinen pettymys?

Yksipuolisessa rakkaussuhteessa on vaikea elää.

Kiusaamme ja kalvamme toisiamme.

Kaksi täysin erilaista ihmisluontoa?

Rakkaani – auta minua!

Herra, älä anna meidän ajautua eroon toisistamme!

Una laskee kynän hiljaa kädestään.

On turvaton ja neuvoton olo.

11. Kumma tunne

Una uneksii matkustavansa junassa

Hurmahengen kanssa.

Äkkiä Hurma onkin poissa - vain Una jää.

Mihin se nyt kesken kaiken?

Matkallelähtö tai rautatiematka tietävät unessa eroa
tai - KUOLEMAA!

Una ei halua uskoa sellaiseen.

Hänellähän on Se.  Tehtävä.  Jossakin.

Aamu tuo epätodellisen, kumman tunteen.

7. Herätimmekö pedon toisissamme?

Sanat sattuvat syvemmin kuin Hurmahenki voi aavistaakaan. Una on laiha kuikelo - hänestä ei ole mistä kiinni ottaa. Hurman sanat. Miksi sitten otti kuikelon?

Se on vanginnut heidän elämänsä tahtonsa kammioon.

Onko avioliitossa oma elämäntapa, oma minuus lukittava syvimpään sisimpään? Onko itsenäisyydestä ja omaksumastaan oikeudentajusta luovuttava? 

Miksei kukaan opastanut?

Olisinko uskonut?

Se lähtee kirjastoon lukemaan.

Tulee kotiin puoli kaksi yöllä.

Una käristyy – ja alistuu, sillä eroa hän ei kestäisi. Kuolee ennemmin kuin eroaa siitä,
jota rakastaa enemmän kuin itseään –
riippumatta siitä, rakastaako SE.

Hullu akka…

Hurmahenki muuttuu.  Una seuraa kantapäillä.

Herätimmekö pedon toisissamme?

2. Se vain tapahtuu

Elämän kummallisuus - ikuinen ihmetyksen aihe.

Rakkaus, onni, eron tuska –

sanaton, kauhistuttava tuska, mi pelottaa.

Nyt se kuitenkin on tapahtumassa?

Ilman tahtoa, ilman toivoa?