61. Kuka suojelisi Unaa?

Miten kauan pää kestää Hurmahengen kanssa?

Sen tulisi kestää ainakin siihen asti,
kunnes lapset kasvavat.

Koko ikänsäkö Una joutuu kamppailemaan kuunvalosta – auringostahan ei voi edes haaveilla.

Jo puolet elämästään hän on tuhlannut suostumalla rämpimään avioliitossa, vankilassa,

toisen määräysvallan alla!

Una ei osaa liikahtaakaan niin,
etteikö ivallinen huomautus tai ilme pilkistäisi,
ellei hän suostu tekemään Hurman mielen mukaisesti.

Asento se olla pitää ja paikkansa tiedettävä.

Lapsille Una joutuu välittämään Hurman määräykset –

ettei se joudu ikävään valoon heidän silmissään.

Niinpä Una onkin se ainainen paha, välttämätön,
mutta tunnollinen ojentaja siinä välissä -

suojelemassa molempia osapuolia. Toisiltaan.

Mutta - kuka suojelisi Unaa?

6. Lasiseinät ympärilläni

Riitasointuja ilmassa?

Una tunnustaa pelkäävänsä yöllä puistoissa.

Hurmahenki ei ymmärrä.

Se NAURAA. Ivallisesti – tapansa mukaan.

Etkö luota minuun?

Unaa loukkaa ivansa, iskee takaisin:

Sinut nyt voi nitistää melkein kuka tahansa!

Hurmahengen siivet pörhistyvät ja vetäytyvät tiiviisti kehon suojaksi. Se ottaa kirjan ja kierähtää vuoteelle.

Una piiloutuu, itkee.

Olen turta. Sivustakatsoja. Kuin asia ei koskettaisi minua. Lasiseinät ympärilläni estävät tunteiden lehahtelun.

Mielessä pyörii hauras ihmetys. Millaista täst´edes?

Sidottuna ihmiseen, joka ei välitä hevon vertaa?