Una on sairaslomalla.
Nukkuu lähes kolme kuukautta.
Vasta sitten hän rupeaa virkistymään
ja savu otsasta hälvenee vähitellen.
Hän oli lannistunut – luuli,
ettei selviä mitenkään muuten kuin kuoleman kautta.
ja savu otsasta hälvenee vähitellen.
Hän oli lannistunut – luuli,
ettei selviä mitenkään muuten kuin kuoleman kautta.
Terveyskeskuksen psykiatri saa hänet kuitenkin
näkemään oman itsekkyytensä.
Itsekkyytensä?
Kun ei jaksa enää ottaa vastaan ahdistusta,
vihaa, kontrolloimista?
Välit Hurman kanssa ovat toistaiseksi vakaat.
Ehkä Unan romahtaminen palautti sen hetkeksi oikeille raiteille? Heikkona hetkenään Una sanoo sille, ettei pystyisi edes kuvittelemaan elämää ilman sitä ja tottahan se on –
hän rakastaa sitä suunnattomasti ja tietää olevansa vailla pohjaa ilman sitä, niin vaikeaa kuin se joskus on ollutkin.
Leimautunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti