121. Pelkkää suovelliä

Hyvää itsenäisyyden iltaa! kuiskaa kännykkä.

Sydän leimahtaa, hehkuu hetken, sammuu.

Una ei vastaa.

Miksi vaihdella kohteliaisuuksia,

kun kaikki muukin on pelkkää suovelliä,

upotettua elämää? Turhaan poljettua...

Se ei vain unohdu.

Jokin sisällä vielä kurottaa ylös toivoon, valoon.

Löytyisikö mistään ojentuvaa kättä,

haparoivaa turvaa, kaipaavaa sydäntä?

Parantavaa nektaria...

10. Joka poika haluaisi

Pyhän aikaan ollaan taas saaressa, tanssimassa.

Kun Una menee lauantai-iltana vessaan, sen edessä seisoo kolme poikaa. Eräs heistä katsoo Unaa, huokaa hartaasti ja puhuu sanoja, joista Una häkeltyy.

 Hän kuulee, kuinka poika toistaa samat sanat. Painokkaasti.

Toinen vieressä huomauttaa, että joka poika haluaisi.

No, Una ottaa sen… eräänlaisena kohteliaisuutena,

mutta jos Hurmahenki tietäisi,

se laittaisi sanat Unan syyksi.
Että tämä olisi jotenkin houkutellut...

Totta kai!