102. Aurinko, älä loista

Aurinko, älä loista. Kuu, älä kumota,
sillä Unan järkkymätön rakas sirpaloi hänet ja säilöi pohjattomaan pimeyteen. Nakkasi pois tieltään.

Ei usko, toivo, rakkaus riitä.

Hurmalle kolhittu, loukattu ylpeys ja kuviteltu häväistyksi joutuminen ovat voimakkaampia.

Liekö rakkautta koskaan ollutkaan?

Unan hengenpalo sammuu.

58. Maailma pysyy radallaan

Säteet viiltävät silmiin kipeästi.

Silti ne viestivät toivosta -
pimeyden jälkeen välähtää valkeus.
Lämmittävä, käpristyneen mielen
tunkkaisia mietteitä puhdistava valkeus.

Vielä on siis toivoa, vielä on siis uskoa.

Maailma pysyy radallaan, vaikka Una ei pysyisikään.

2. Se vain tapahtuu

Elämän kummallisuus - ikuinen ihmetyksen aihe.

Rakkaus, onni, eron tuska –

sanaton, kauhistuttava tuska, mi pelottaa.

Nyt se kuitenkin on tapahtumassa?

Ilman tahtoa, ilman toivoa?