40. Rakkaus ei olekaan ikuista?

Että heillekin kävi näin!

Rakkaus ei olekaan ikuista?

Hurmahenki oli ainoa, jota Una luuli ikuisesti rakastavansa, mutta tämä osoittautuikin
säälittäväksi, irstaaksi rähjäksi.

Hänen rakkaimpansa?

39. Mikä hätä tässä?

Uusi päivä, uudet marjat pensaassa, metsässä, suolla...

Aurinko paistaa, koneet hyrisevät, posti kulkee.

Mikä hätä tässä? Muka?

38. Hätä

Una huutaa sydämensä hätää.

Hän nojaa kallioon, kohottaa tuskantäyteiset, hurjistuneet kasvonsa maailmankaikkeutta kohti. Äänetön purkaus ryöpsähtää avaruuteen, kiirii siellä mustia aaltoja pitkin, pyrkii valoon. Epätoivoisesti.

Oi Sinä Kaikkivaltias, Sinä, joka pystyisit hävittämään ja tuhoamaan ikipahan perusteellisesti, miksi et karkota ihmisen sisimmästä tuota saastaa, vaan päästät sen riehumaan niin, että sydän lähes pakahtuu?Miksi sallit sen hiipiä sydämeen silloinkin, kun muuten olisi aivan rauhallista ja tyyntä?Eikö ihminen, luotusi, saa vaipua onnellisuuteen, vaan heti kun hän lähestyykään sitä, hänet täytyy palauttaa epätoivon mustan syöverin synkkään syvyyteen, missä mieli huuhailee kaiken olevaisen merkityksettömyydessä?

Anna meille tuo näkymätön avain, jolla saa auki sydämen tutkimattoman kammion, että kerrankin voisimme tehdä siellä läpikotaisen puhdistuksen, heittää riivaaja ulos ja lukita oven,

niin ettei paha enää koskaan löytäisi väylää sinne.

 Että se täydellisesti kulkisi joka ainut kerta harhaan, kun sen mieli palaa taas tekemään meidät pirullisiksi, itsensä kaltaisiksi! Oi, anna meille tuo nautinto, että saisimme näyttää paholaiselle olevamme sen saavuttamattomissa nyt, aina ja myös silloin, kun tunnemme viimeisen kerran!

37. Haavoitettu

Una saa viran. Lopultakin.

Ja sielunsa pääsee hengähtämään.

Hurmahenki heittää hetkittäin, sopivasti annostellen, halveksivan huomautuksen, herjan, piikin, ja Una tuntee uppoavansa. Se hetki on lähes ylitsepääsemätön.

Miten hirvittävä viha Unan valtaakaan!

Ja illalla hän täyttää aviovaimon velvollisuudet, vaikka jo kosketus oksettaa - onhan hän vain räpäystä aiemmin kokenut myrkyn kirpaisun repsottavissa haavoissaan.

Sillä ellei suostu, hän löytää itsensä lattialta,

sängystä pois potkittuna.

36. Verkko kiristyy

Kesä on ollut karu.

Milloin Una saa taas nauraa?
Laskea leikkiä?

Verkko kiristyy.

Una on jo välinpitämätön siteistään.

Ei jaksa edes kuvailla tunnelmaa, mi kotona leijailee.

Kuinka kummassa ja miksi hän on voinutkaan rakastua? Tuollaiseen!

Enää hän ei virheilisi. Että menisi naimisiin!

35. Eikö tähän sydämen raskauteen löydy helpotusta?

Miten ainaisesta lyttäämisestä selviää?
Hurmahenki on tyly. Se tiuskii,
ja Unan keho soi loppumatonta hälytystä
koettaessaan ennakoida sen ajatusratoja.

Saisinpa edes hetken jossakin etäällä – pienen viipyilevän levähdyksen - niin että repaleisesta sielustani kursiintuisi suurimmat reiät!

Eikö tähän sydämen raskauteen löydy helpotusta?

34. Ei kuuna kullanvalkoisnakaan

Viraton. Vinoilua, vinoilua, vinoilua.

Loputtomiin.

Ahdistus ja synkkä epätoivo…

Jos talvea ja pimeää olisi kestänyt kauemmin,

Una olisi luultavasti luhistunut –

nyt aurinko ja valo nostaa.

Hiukan.

Hän ei MILLOINKAAN,

ei kuuna kullanvalkoisnakaan

pääse edes koulutuksiin, ei kesälläkään,

koska Hurma ei suvaitse ottaa lomaa Unan tarvitessa –

se ottaa sen silloin kun haluaa eikä tuhlaa sitä lapsiin.

33. Pirstaloitumassa

Una uskaltaa repäistä -
käy työkaverin luona saunomassa

ja Hurmahenki meinaa poksahtaa.

Una pirstaloituu hänen mahtinsa alla.

Sydän poraa reikää rintaan.

Nyt sinua tosiystävä tarvitsisin.
Kunpa olisitkin olemassa!

 Auttamassa.

32. Poika

Poika syntyy toukokuussa.

Hurmahenki jälleen vastaanottamassa.

Kotona Una hoitaa vauvaa, tyttöä ja kotia.

Viihtyy - on onnellinen eikä kaipaa muuta.

31. Harmoniaa

Ei aihetta jatkotoimenpiteisiin! viestii ohutneulanäyte.

Mieletön huojennus!

Raskaus rauhoittaa liittoa.

Ehkä myös se, että Una on määrätty jäämään kotiin loppuraskauden ajaksi.

Tytärkin nauttii, täysin siemauksin!

Joskus näinkin.

Harmoniaa.

30. Surkuttelua

Sydän paisuu, tunkee pois rinnasta, pakahtuu.

Ei yhtään tosiystävää lohduttamassa,

jakamassa epätoivon tunteita,

tarjoamassa olkapäätä.

 Hurmahenki on ominut Unan itselleen
ja valvoo, ettei tämä pääse mihinkään yksin.

Una on peloissaan.

Rinnassa on kyhmy, joka tutkitaan huomenna.
Ja Hurmahenki, niin, se menee illaksi pankin mökille,

josta palaa vasta aamuyön tunneilla.

Jatkoilta. Ilman pyyhettä, ilman avainta…

29. Unan syy

Una on kuulemma paha,
liian paha elämää ansaitakseen.

Riittämätön.

Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Toisen lapsen tuloa ei ole ehkäisty – ei tärppää.

Ja se on Unan syy.

28. Melkein enkeliksi

Päivä pitenee.
Aurinko lipuu taivaalle jo kahdeksan jälkeen.
Eräänä aamuna ei livu ja se vähällä tekee Unasta enkelin. Hiekka-auto ohittaa bussia,
vaikka sumu pimentää,

 ja kaksi jättiläistä porhaltaa vastaan vierekkäin.

Onneksi Unan vauhti on vähäinen. Hän pysähtyy.

Bussi hiljentää myös, jolloin väliin avautuva rakonen päästää kuorma-auton pujahtamaan omalle kaistalleen.

Una tärisee. Kestää tovin, ennen kuin starttaa.

27. Miten kummassa?

Halvennat sukuani.

Una on ihmeissään. Miten kummassa?

Aurinko ryömii kolostaan pälyillen.

Kuin varkain, pahaa tehneen näköisenä.

26. Eikö me ollakaan perhe?

Ei leikinlaskua,
ei hulluttelua vieraiden aikana.

Satikutia, sapiskaa, nöyryytystä,

 mikäli Una siihen erehtyy.

Leipäkin loppuu, ellei hän löydä töitä.

Normaali mies olisi mielissään, kun lapsella olisi etuoikeus olla äidin hoivissa, mutta Una ei ilmeisesti ansaitse yhtään kotivuotta lapsen kanssa!

Kunpa hän jaksaisi jatkaa edes lapsen vuoksi!

Eikö me ollakaan perhe?

25. Syöjätär

Se luulee, että Una pelkää.

Sen katse vainoaa, väijyy, kateilee.

Unan halkaistu puolisko, Hurmahenki,

ei puhu, ei pukahda.

Ei puolusta vaimoaan sanallakaan.

Katsoo vain Unan itkusta turvonneita silmiä.

Vaikenee.

Missä on se oikea Hurmahenki?

Unan oma Hurmahenki?

24. Kukaan ei lohduta

Laskettu aika jälleen.

Sama kuin Hurmahengen ja tyttären yhteinen syntymäpäivä. Päästyään sairaalasta Una polvistuu pienen tyttärensä eteen ja halaa, halaa.

Tippukivet loiskivat.

Keskenmeno. Menetys.
Taas.

Kukaan ei lohduta.

23. Tyttö

Vauva. Tyttö.
Isän syntymäpäivälahja.

Hurmahenki paikalla vastaanottamassa.

Unan sydän suitsuaa kiitossäteitä avaruuteen.

22. Oi autuutta!

Oi pienokainen, takertunut kohtuuni

heti keskenmenon jälkeen!

Oi pienet vaatetötteröt äitiyspakkauksessa!

Oi autuutta!

21. Tikistys

Una itkee.

Keho uupuneena, sydän pirstaleina.

Hänen vatsansa on ontto.

Hänen kohtunsa on tyhjääkin tyhjempi,

sillä se on tikistänyt sisältään rakkauden hedelmän,

syntymättömän lapsen alkion.

Pölypallot ilkkuvat lattialla.

- Entä jos olisin tullut tähän lapsen kanssa?
- Etpä sinä tullut. Olet tietysti huorannut...

Tuolleko minä lasta?

20. Varoitus?

Una näkee unta.

Vanha nainen tarttuu ohimennessään

lempeästi hänen käteensä. Lukee sitä.

Erittäin hyvää menestystä…

Miehesi elää toista elämää X:ssa Terhiliisan kanssa.

Una vaikeroi, peppuroi, herää tuskaansa.

Varoitusuni?

19. Kelvoton?

Epäluottamus ja tuska palaavat Unan sieluun.

Itsenäisyyspäivän aattona Hurmahenki ei lähde työpaikkansa pikkujouluun, koska UNALLA EI OLE TARPEEKSI HIENOJA VAATTEITA SEN MIELESTÄ!

Häpeääkö se vaimoaan?

Eikö Una enää olekaan kelvollinen esiteltäväksi?

Vai pelkääkö Hurma jotain vahingossa tulevan ilmi?

18. Unan on ikävä

Kyllä Una rakastaa. Hurjasti rakastaakin.

Ja vaikkei hän aina muista sitä liputtaakaan,

niin pakollisen eron väliin repimä uoma havahduttaa.

Mitä hän antaisikaan,

jos saisi painautua Hurman syliin nytkin! Upota kokonaan, paiskata maailman kuristava ovi kiinni…

Una on epänormaaleista epänormaalein -

saattaa saada kesken kaiken, olipa hän missä tahansa, hirvittävän, kuolettavan, räjäyttävän ikävänpuuskan,

ja siinä sitä onkin kurluttamista,

miten tippukivien kanssa meloisi eteenpäin!

Unan on ikävä! Niin IKÄVÄ!

17. Hän soitti

Hurmahenki soittaa.

Una ei osaa olla luonnollinen, vastailee yksitavuisesti.

Ei kerro tuskastaan eikä mistään muustakaan.

Ei halua muistella koko ahdistusta.

Kun sielunsa saisi vain olla!

Rauhassa.

16. Heeelp

Mikä minun on?

Sydämen ahdistus on tauoton.

Se pakahtuu.

Koko yön näin painajaisia. Hurmasta.

En halua edes syödä. Painoin äsken 44 kg!

 Se aikoi soittaa sunnuntaina.

Odotin koko päivän, en lähtenyt uloskaan,

mutta soittoa ei tullut.

Mitä sillä on mielessään? Onko sille sattunut jotakin?

Eikö se ymmärrä, että sairastun?

Ei Hurma ole koskaan käsittänyt voimakkaita tunteitani.

Ja minähän olen muutenkin niin huono ja paha vaimo.

Minusta parempia kyllä löytyy, kuulemma.

Olen alimpana sen arvoasteikossa.

 Olen liian vilkas ja monimutkainen, yliherkkä.

Mutta kun minä RAKASTAN sitä, niin eikö se auta?

En tiedä, mitä teen.

HEEELP!

Una huutaa taivaisiin.

En tahdo rakastaa enää, jos siten saan tuskan hellittämään.

Parempi olla välinpitämätön kuin rakastaa liikaa.

Minun on kestettävä!

Minun täytyy!

15. Ei pysy terveenä, ellei kovetu

Una on katkera, pettynyt ja onneton.

Koettaa kovettaa luonnettaan,

ettei olisi niin helvetin herkkä
kaikille vääryyksille.

Ei pysy terveenä, ellei kovetu!

14. Petosten suo imee luottamukseni

Hurmahengen mieli ei suostu näkemään erhettä

ja valhe ravisuttaa liittoa.

Sen saumat natisevat, halkeilevat ja paukahtelevat.

Petosten suo imee luottamukseni.

Una ei mieli sekoittaa päätään. Hurmahenki mielii,
ja tuska antautuu luopumiselle – vain siksi, ettei Una siedä nähdä rakkaimpansa muuttuvan älyttömäksi, oksettavaksi sammallukseksi. Ääliöksi.

Parempi niin, että kumpikin - kuin vain toinen?

13. Rakkaani, auta minua!

Rakkaani, muista, että rakkauteni sinuun on pysyvää, horjumatonta. Eikö olisi tärkeämpää välittää toisistamme enemmän kuin mieltä turruttavista, vahingollisista aineista?

Kaipaan niin katkerasti hellyyttä ja turvallisuutta, jota en sinulta saa. Taisin olla sinulle aikamoinen pettymys?

Yksipuolisessa rakkaussuhteessa on vaikea elää.

Kiusaamme ja kalvamme toisiamme.

Kaksi täysin erilaista ihmisluontoa?

Rakkaani – auta minua!

Herra, älä anna meidän ajautua eroon toisistamme!

Una laskee kynän hiljaa kädestään.

On turvaton ja neuvoton olo.

12. Hänen tahtonsa mukaan

Unan sydän vastustaa yksinäisiä retkiä. Puolisottomia.

Onhan nähty, miten niihin liittyy enemmän tai vähemmän uskottomuutta eikä Una tahdo antaa
siihen edes mahdollisuutta – hänhän rakastaa!

Kunpa vain kaikki olisi kuin ennen! 

Mutta – elämä tanssii Hurman tahdon mukaan…

11. Kumma tunne

Una uneksii matkustavansa junassa

Hurmahengen kanssa.

Äkkiä Hurma onkin poissa - vain Una jää.

Mihin se nyt kesken kaiken?

Matkallelähtö tai rautatiematka tietävät unessa eroa
tai - KUOLEMAA!

Una ei halua uskoa sellaiseen.

Hänellähän on Se.  Tehtävä.  Jossakin.

Aamu tuo epätodellisen, kumman tunteen.