Näytetään tekstit, joissa on tunniste helvetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helvetti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

111. Käsi, joka rakastaa

Tuska velloo sisällä.
Jalat koneilevat, haahuilevat pitkin outoja katuja.
Una kohottaa kasvonsa ainaisesti putoavaan sateeseen ja antaa taivaisen veden huuhtoa poskiaan. Ahdistavat ajatukset eivät anna rauhaa, ne poraavat reikiä aivoihin.
Polttavat. Tukahduttavat. Kuolettavat.
Hänen rakkaansa on muuttunut vieraaksi, tuntemattomaksi.
Käsi, joka rakastaa, ei lyö. Eihän?
Mihin katosivat nuoruuden hellät kosketukset,
lämpimät kuiskaukset?
Mihin unohtuivat vannotut valat, lupaukset rakastaa
niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?

Koska pääsen jatkamaan elämääni?
Loppuuko tämä helvetti ikinä?
Olisit nakannut minut ojaan jo häissämme,
sylissäsi kantaessasi!

tiistai 4. elokuuta 2020

75. Rakkauteni tähti

Rakkauteni tähti. Se sinä olet aina ollut ja yhä olet.
Kun Una pystyisi joskus, edes joskus, sen HELVETIN ikinä luottamaan, hänen maailmansa olisi täysi.
Mitä hittoa hän silloin kenelläkään sivullisella tekisi?
Sinähän olisit kaikkeni!
Eihän kukaan edes uskonut, että toisessa vikaa olisi!
Tämähän on se huljakka, naureskeleva, taputteleva, ymmärtävä, paksun peiton alle toisen piilottava;
kukaan kun ei saa tietää,
mitä omien seinien sisällä tapahtuu!
Luulit itseäsi TÄYSIN vastustamattomaksi, ja siksipä vuosien mittaan minulle oli helpompaa jättää ne ystävät, joita eteesi toin, että edes jotenkin olisin selvinnyt. Voimani vajosivat jo varhain kuiluun, enkä yksin olisi lasten kanssa pärjännyt; olisin menettänyt heidät! Siksi sinua oli siedettävä.
Odotahan, kunhan he kasvavat!
 Sitten he kasvoivat, mutta Una itse kuoli pitkäksi aikaa maailmalta. Nyt hän on päässyt melkein selville vesille, vaikka epäileekin, etteivät toiset usko vieläkään, mikä piru heidän yhteisen kattonsa alla piili
ja yhä vielä joskus piilee.
Minulle olet – mikä köyhä, puutteellinen, tyhmä ja raiteille juuttunut olenkaan! - valitettavasti silti yhä se nuoruuden rakastettu. Vieläkin se, toki vuosikymmenten saastuttama
ja henkisesti rikiltä löyhkäävä.
Lasten lähdettyä ja itse vanhettuasi olet kummasti kesyyntynyt, laimentanut otettasi. Hetkeksi?
Sinua kummempaa en usko tulevan, harmittelen sitä kyllä joskus, sillä olen unelmoinut SEN TODEN JA LUOTETTAVAN löytäväni,
mutta nyt ei ole enää aikaa siihen.
Joten sinun on kelvattava - taivas anteeksi antakoon!

sunnuntai 2. elokuuta 2020

73. Kointähti

Se tyrannisoi entistä pahemmin.
Vanhemmiten vaan huonot piirteet vahvistuvat.
Se koettaa ulkona tehdä työtä aamusta iltaan, vieläpä sisällä määrää, milloin siivotaan, laittaa puuroainekset veteen ja joutuu kuulemma käskemään Unaa laittamaan päivällistä! Vaikka Unalla olisi ainekset valmiina odottamassa sopivaa kellonlyömää,
jolloin niihin voisi tarttua...

Una uskoo vakaasti, että se täten petaa sitä varten, että voi tulevaisuudessa sanoa joutuneensa huolehtimaan kaikesta - ettei Unasta ole minkään huolehtijaksi, ei itsestäänkään! Näin se voisi saada yhä suuremman määräysvallan Unaan ja pahentaa tätä helvettiä!

Se on todellakin itse Saatana, Kointähti!

torstai 23. heinäkuuta 2020

63. Pehmeä puhuja?

Hurmahengen kanssa mökillä sunnuntaista tiistaihin.
Maanantaina Hurma ilmoittaa haluavansa nitistää Unan omin käsin. Pahoittelee, ettei Una jo 20 vuotta sitten hävittänyt itseään, niin että olisi nyt hyvin pehmeä puhumaan mitään.

Selvin päin ei sanan sanaa,
ei juuri hyvää, jos ei pahaakaan - on vain tasaisen tappavasti vihainen ja töykeä. Vasta humalassa uskaltaa ilmaista tosimiehiset tunteensa.
Helvetti soikoon! Miksi Una tulikaan sekaantuneeksi koko sukuun? Kai hän nyt jonkun selväjärkisenkin olisi jossain vaiheessa kohdannut! Kyllä hänen on pitänyt edellisissä elämissään olla todella paha!

Tipahtaisipa nyt taivaasta aarre,
jonka turvin Una ostaisi itsensä vapaaksi!
Hän lähtisi heti eikä odottaisi lupalappuja.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

62. Helvetissä

Una ei kestä itseään.
Hän on kelvoton, pahaksi muille.
Kukaan ei taida käsittää,
miten äärimmäisellä rajalla hän on kestokyvyssään.
Väliin pää ei kestäkään,
vaan ”armahtaa” huimaukseen,
joka vangitsee vuoteeseen 2-3 päiväksi.
Mistä voisi odottaa avun löytyvän?
Herralle hän on taas huutanut hätäänsä.
Onko Hänkin kyllästynyt, koska ei ota pois?
Mielenterveys järkkyy.
Pitääkö Unan tehdä jotain mieletöntä
tai lopullista ennen kuin hätä huomataan?
Häntä ei rakasta kukaan.
Kukapa huonoa rakastaisikaan?

Antakaa lapseni anteeksi, kun en ole jaksanut osoittaa teille sitä rakkautta, mitä teitä kohtaan tunnen…

Ja jälleen Una joutuu laittamaan säästöjään
Hurman autovelan lyhennykseen.
Lisäksi Hurma väittää, että koska Una ei maksa asuntovelkoja, ei tällä ole oikeutta puoleen talostakaan! Ei kuulemma ole mitään arvoa sillä, että Unan palkasta on ostettu huonekalut ja kodinkoneet (siis koko talon sisäpuoli) ynnä pikkuauto, ulkomaanmatka. Vakuutukset ja kuun alkuun sattuvat laskut hän maksaa myös, sekä ruokalaskun kuun alussa. Hurma maksaa kuun 15. päivä. Unalta menee ¾ palkasta pelkkiin laskuihin, joten ei ihme, että ahdistaa.
Ei hänellä ole oikeuksia, ei valtaa -
ei mitään muuta kuin velvollisuuksia.

Kuinka kauan ihminen pystyy kestämään helvettiä?

perjantai 10. heinäkuuta 2020

50. Kukaan ei uskoisi, jos Una kertoisi

Jälleen potkittu lattialle aviovuoteesta.
Una könyää ylös ja siirtyy vähin äänin sohvalle, ei rupea puolustautumaan, koska häviölle kuitenkin jäisi.
Ja koska haluaa säästää lapsensa kuulemasta.

Kukaan ei uskoisi, jos Una kertoisi. Hurmahan on maailman silmissä mitä ihailtavin ja fiksuin mies,
arvostetulla paikalla vielä!
Luulkoot niin. Una on pyytänyt Jumalaansa ottamaan hänet pois vahingoittamasta toisten elämää,
mutta kaiketikin hänellä on niin paljon sovitettavaa,
että tämä helvetti saa jatkua!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

15. Ei pysy terveenä, ellei kovetu


Una on katkera, pettynyt ja onneton.
Koettaa kovettaa luonnettaan,
ettei olisi niin helvetin herkkä
kaikille vääryyksille.

Ei pysy terveenä, ellei kovetu!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

5. Laulut muuttuvat mollisäveliksi

Una ikävöi. Jatkuvasti. Herpaantumatta.
Vihdoin Hurmahenki ilmestyy, tuo penkkarikuvia ja Unan kämppikset liittyvät poikaystävineen seuraan.
Hurmahenki kysyy, keitä nämä ovat.
Minun kavereitani, vastaa Una kurillaan,
nauraa ja kumartuu kiusoitellen sen puoleen
Mee helvettiin! tiuskaisee rakas yllättäen.
Una vetäytyy. Loukkaantuu. On ymmällään.
Mitä väärää hän teki?

Laulut muuttuvat mollisäveliksi.