79. Elämisen taiteilua

Koti. Ahdistus. Kenpä ei tukehtuisi?

Pakoonkaan ei pääse - ei mitään mahdollisuutta –

Una on liian sairas!

Onneksi lapset voivat lähteä,

ja onneksi heillä on voimaa mennä!

Unan on taiteiltava päivästä päivään, yksi kerrallaan.

Jos jotain rätisee, Una on heikoilla, koska silloin hän ei välitä, miten elää ja millaisena –

on niin riippuvainen Hurmasta!

Kaikki kaatuu, jos sielu väsyy taas,

ja tunne elämän tarkoituksettomuudesta

tunkeutuu pinnalle.

65. Henkisesti mullan alla

Unan pikkujouluun Hurmahenki ilmestyy
kesken kaiken, järjestää kohtauksen,
ja Unan on lähdettävä kotiin.

Työtoverit olivat pelänneet, miten hänen käy.

Sen jälkeen Una ei nuku vähään aikaan
Hurman kanssa samassa huoneessa -
jo pelkkä ajatuskin etoo!

Hurmahan ei koskaan puhu asioista, joista pitäisi.

Unakaan ei enää halua puhua Hurman kanssa -
toivoo vain jotenkin selviävänsä hengissä siihen asti,
että lapset pärjäävät ilman äitiä!

Henkisesti Una alkaa olla mullan alla.

62. Helvetissä

Una ei kestä itseään.
Hän on kelvoton, pahaksi muille.

Kukaan ei taida käsittää,
miten äärimmäisellä rajalla hän on kestokyvyssään.
Väliin pää ei kestäkään,
vaan ”armahtaa” huimaukseen,
joka vangitsee vuoteeseen 2-3 päiväksi.

Mistä voisi odottaa avun löytyvän?

Herralle hän on taas huutanut hätäänsä.

Onko Hänkin kyllästynyt, koska ei ota pois?

Mielenterveys järkkyy.

Pitääkö Unan tehdä jotain mieletöntä
tai lopullista ennen kuin hätä huomataan?

Häntä ei rakasta kukaan.

Kukapa huonoa rakastaisikaan?

Antakaa lapseni anteeksi, kun en ole jaksanut osoittaa teille sitä rakkautta, mitä teitä kohtaan tunnen…

Ja jälleen Una joutuu laittamaan säästöjään
Hurman autovelan lyhennykseen.

Lisäksi Hurma väittää, että koska Una ei maksa asuntovelkoja, ei tällä ole oikeutta puoleen talostakaan! Ei kuulemma ole mitään arvoa sillä, että Unan palkasta on ostettu huonekalut ja kodinkoneet (siis koko talon sisäpuoli) ynnä pikkuauto, ulkomaanmatka. Vakuutukset ja kuun alkuun sattuvat laskut hän maksaa myös, sekä ruokalaskun kuun alussa. Hurma maksaa kuun 15. päivä. Unalta menee ¾ palkasta pelkkiin laskuihin, joten ei ihme, että ahdistaa.

Ei hänellä ole oikeuksia, ei valtaa -
ei mitään muuta kuin velvollisuuksia.

Kuinka kauan ihminen pystyy kestämään helvettiä?

61. Kuka suojelisi Unaa?

Miten kauan pää kestää Hurmahengen kanssa?

Sen tulisi kestää ainakin siihen asti,
kunnes lapset kasvavat.

Koko ikänsäkö Una joutuu kamppailemaan kuunvalosta – auringostahan ei voi edes haaveilla.

Jo puolet elämästään hän on tuhlannut suostumalla rämpimään avioliitossa, vankilassa,

toisen määräysvallan alla!

Una ei osaa liikahtaakaan niin,
etteikö ivallinen huomautus tai ilme pilkistäisi,
ellei hän suostu tekemään Hurman mielen mukaisesti.

Asento se olla pitää ja paikkansa tiedettävä.

Lapsille Una joutuu välittämään Hurman määräykset –

ettei se joudu ikävään valoon heidän silmissään.

Niinpä Una onkin se ainainen paha, välttämätön,
mutta tunnollinen ojentaja siinä välissä -

suojelemassa molempia osapuolia. Toisiltaan.

Mutta - kuka suojelisi Unaa?

59. Lälly

Una erehtyy kertomaan, että on saanut taas säästettyä jonkin verran omista menoistaan nipistämällä.
Siitä Hurma ei pidä, ei tietenkään.
On varottava, ettei Unalle vain pääse kertymään mitään ylimääräistä – siinähän voi olla vaara, että tämä puikahtaa karkuun joskus!

Sanallista ryöpytystä, rökitystä, syyttelyä...

Miten se akka taas noin kieroilee?
Niinpä. Miten ihmeessä?

Ja käy kuten kaikille Unan säästöille aina on käynyt - kustannettu huonekalut, kodinkoneet, lastenvaatteet, juhlat (kaikki ne, mihin Hurmalta ei liiennyt);

osalla maksetaan lomamatka, jota Hurma on suunnitellut. Lopuilla hoituu Hurman auton lyhennys.

 Kun Una hankkii auton, Hurma antaa lainaa,
joka Unan on maksettava takaisin.

Koneessa Una katselee alla vellovaa merta.

Miettii kuumeisesti, miten veisi lapsensa rantaan, mikäli tipahdettaisiin. Hurmahengestä hän ei kanna huolta. Tämä kyllä keplottelisi jotenkin.

Miksi Una siis kertoo?

Miksei vain yllätä joskus tositarpeen tullen,
kuten normaaleissa perheissä?

No, hän on vätys, raukka, vaativan omantunnon läpitunkema käskyläinen. Ei pysty olemaan kiero,
ei osaa salata mitään eikä epäillä sitä toisestakaan.

Miksi Hurma siis osaa?

Heijastaako se omat tekonsa Unaan?

Miten se muuten osaisi epäillä?

Oi, millainen lälly Una onkaan! Hyväksikäytettävä iäti.

Lomalla Hurma juo ensimmäisenä iltana liikaa
ja oksentaa lattialle sängyn viereen.
Lapset ovat kauhuissaan.

Ja Una siivoaa.

57. Vanginvartija

Una lähtee työnsä vuoksi
naapurimaahan pariksi päiväksi.
Senhän piti olla päivän reissu! sanoo vanginvartija.
Itse se oli TAAS poissa kaksi yötä, koulutuksessa kuulemma, mutta sitähän ei lasketa.
Ei narsisti itseään vahdi, vain läheisiään.

Kun Una jaksaisi kestää tätä vankeutta siihen asti,

kunnes lapset ovat isoja ja lentävät pesästä!

56. Oi Herra suothan

Una välittää kuitenkin,

kaikista Hurmahengen asettamista rajoituksista huolimatta, sillä Hurma lienee kaiketikin hänen ainoa turvansa? Tosin hatara ja epävarma, mutta...

Hänen voimansa vain valuvat eivätkä tahdo riittää Hurman toiveiden ennakoimiseen ja täyttämiseen. Siksi hän yrittää aika ajoin taistella oikeuksistaan. Turhaan.

Niinpä paine rutisee rinnassa hänen koettaessaan etukäteen aavistaa osalleen lankeavia odotuksia –
oikeita sanoja, oikeita askeleita.

Pikkuruisella mökillä on ihanan helppoa.

Siellä ei kukaan vaadi Unalta mitään,
kunhan hän vain huolehtii lapsistaan.

Hän käykin siellä parantumassa.

”Oi Herra suothan sä minulle Sun armos voimaksi matkalle.

Anteeksi anna, mua nosta, kanna! Vie perille.”

55. Una ei voi lähteä

Juhannuksena Hurmahenki pahoinpitelee Unaa

eikä tämä pysty antamaan anteeksi.

Tosin ei Hurma sitä pyydäkään.

Una on nähnyt jo kauan, miten rakkaus on loppunut.

He ovat sidoksissa toisiinsa lastensa kautta,
joten Una ei voi lähteä,
sillä Hurmahenki kyllä keksisi keinot,
ettei Una saisi heitä.

54. Epätoivo

Työpaikan oloissa helpotuksia. Muu ei muutu.

 Hurmahenki ei salli ottaa palkatonta virkavapaata.

Yhä useammin Una miettii, pakotetaanko hänet todellakin tuhoon. Jos hän ottaisi virkavapaata ja menisi mökille asumaan ollakseen poissa Hurman silmistä, hänet kiidätettäisiin varmaankin hoitoon –
eihän noin toimiva voine olla järjissään!

Vaikka ennemmin kai Una vaikka mökillä asuisi kuin aiheuttaisi korvaamatonta vahinkoa lapsilleen.

 Miten helppoa olisikaan vain uinahtaa

eikä nousta siitä enää…

49. Vankilassa

Unalla on uusi kyhmy rinnassa.

Hän ei taida mennä kuvauttamaan sitä –

tuntuu, että jos on syöpä, hän joutaa mennä.

Eläähän hän vankilassa, josta ei pääse minnekään.

Eräänä iltana tytär soittaa kaverinsa kotoa,
kysyy, lähteekö Una seuroihin heidän kanssaan.

Ei tietenkään lähde, koska Hurmahenki ei olisi pitänyt siitä, että Una menisi vieraan miehen autoon.

Seurat eivät tee poikkeusta.

Sen sijaan Una menee helluntaiseurakunnan rukouskeskukseen kuuntelemaan nuorten konserttia.

Hänen on päästävä kuulemaan jotain lohdullista!

Muuta yhteistä heillä ei juuri olekaan kuin yhdessä eletty nuoruus, koti ja lapset. Harrastukset eivät lyö yksiin - ellei Una alistu, seuraa ja tottele,
kuten yleensä käy.