101. Kun kaikki musertuu

Kesäpaikan sauna tupruaa.

 Una istuu keinussa, rakas käsi hartioillaan.

 Aurinko säteilee taivaan sinessä ja lämmin tuulonen 

pyyhkäisee aika ajoin lempeästi kiikussa keinahtelevien ylitse.

On rauhaisaa niin, ja tyyntä.

Voimistuva hurina havahduttaa heidät unelmista ja kohta tuttu auto hurahtaa pihaan. Eikö nuokaan perkeleet pysy yhtään yötä poissa? kuuluu viereltä…

Ei auta, on noustava ja seurusteltava.

Seuraavana päivänä Una ottaa sankon ja suuntaa lammelle. Aikomustakaan ei ole marjastaa - hän haluaa vain metsän rauhaan. Hän istahtaa levähdyspaikalle. Jalkaan koskee. Una haluaa kertoa nettiveljelle, jota koskaan ei ole tavannut, miten kirja, jonka runoja tämä on arvostellut, on menestynyt. Nauraa ja höpöttää, tapansa mukaan.

Hän kuulee äänen, vilkaisee, ja tunkee puhelinta taskuun, sillä hän tietää. Vieraille miehille ei puhuta!

Kohta hän makaa selällään, puhelin riistetään kädestä, samoin pikku minttupullo, jossa oli eväsjuomaa,

ja ryöstäjä pinkaisee karkuun.

Una säntää perään, mutta kesätalon ovi on lukossa.

Kun ovi avautuu, hyökkäykset kilpistyvät juuri niiden ainaistulijoiden, kolhoosiväen, ansiosta. Una ei ymmärrä, mikä tässä nyt olisi sellaista, mi ei sovi joukkoon. Mikä on väärin? Mitä hän oikein on tehnyt? Lopulta hän saa sen anispullon päähänsä.
Onneksi se on muovia…

Rauhoittumisen jälkeen Una astuu pihalle. Hurmahenki on poistunut saunalle. Portailla on viinilöntti. Una kumartuu kertakäyttömukin kanssa laskemaan siitä loroa. Äkkiä hän makaakin selällään maassa, portailla seisoo huitojan siskon avokki ja huutaa: Ei noin saa tehdä!

Una katsoo huitaisijaa ja näkee sen toisessa kädessä pyöreän halon ja toisessa viinilöntin.

Ei kai? Mahdoton ajatus ryöhältää mieleen.

Ei voi olla totta – hänen miehensä,

hänen rakkaansa, oli lyönyt häntä halolla päähän!

89. "Metsärahoja"

Una laittaa 1000 euroa sekä pojan että tytön tilille – metsärahoja muka!

Hurmahenkihän ne metsärahat saa tilastaan, mutta kun Una tuumaa, että lapsille joutaisi jonkin verran niistä, Hurma ehdottaa, että jospa Una antaisikin omalta tililtään, niin se laittaisi S-tilille ja uuteen autoonsa…

59. Lälly

Una erehtyy kertomaan, että on saanut taas säästettyä jonkin verran omista menoistaan nipistämällä.
Siitä Hurma ei pidä, ei tietenkään.
On varottava, ettei Unalle vain pääse kertymään mitään ylimääräistä – siinähän voi olla vaara, että tämä puikahtaa karkuun joskus!

Sanallista ryöpytystä, rökitystä, syyttelyä...

Miten se akka taas noin kieroilee?
Niinpä. Miten ihmeessä?

Ja käy kuten kaikille Unan säästöille aina on käynyt - kustannettu huonekalut, kodinkoneet, lastenvaatteet, juhlat (kaikki ne, mihin Hurmalta ei liiennyt);

osalla maksetaan lomamatka, jota Hurma on suunnitellut. Lopuilla hoituu Hurman auton lyhennys.

 Kun Una hankkii auton, Hurma antaa lainaa,
joka Unan on maksettava takaisin.

Koneessa Una katselee alla vellovaa merta.

Miettii kuumeisesti, miten veisi lapsensa rantaan, mikäli tipahdettaisiin. Hurmahengestä hän ei kanna huolta. Tämä kyllä keplottelisi jotenkin.

Miksi Una siis kertoo?

Miksei vain yllätä joskus tositarpeen tullen,
kuten normaaleissa perheissä?

No, hän on vätys, raukka, vaativan omantunnon läpitunkema käskyläinen. Ei pysty olemaan kiero,
ei osaa salata mitään eikä epäillä sitä toisestakaan.

Miksi Hurma siis osaa?

Heijastaako se omat tekonsa Unaan?

Miten se muuten osaisi epäillä?

Oi, millainen lälly Una onkaan! Hyväksikäytettävä iäti.

Lomalla Hurma juo ensimmäisenä iltana liikaa
ja oksentaa lattialle sängyn viereen.
Lapset ovat kauhuissaan.

Ja Una siivoaa.