96. Risteilyllä

Unan jalkoihin koskee.

Hän ei jaksa tanssia enää.

Väsyttää ja läkähdyttää, jalat tulessa,

neula joka askeleen alla.

Hytin ovella Hurmahenki kääntyy kantapäillään,

livahtaa pois. Menköön.

Una nukkuu. Herää aamukuudelta Hurmahengen palatessa, kuuntelee rähjääntyneen Hurman tottuneesti valuvat valheet, sisällään halveksunnan viileä vuori - miten se oli eksynyt ja nukkunut kannella, miten purseri oli hätistellyt tyyliin, ei täällä saa nukkua, ja vasta sitten muka osannut oikeaan hyttiin.

Antaa olla.

Hurmahenki nukahtaa.

Una ottaa kuvan sen viinan vääntämästä naamasta.

Puistattaa. Inhottaa.

Tuo manipuloija, valehtelija ja omanvoiton tavoittelijako minun elämäni tarkoitus?

Olkoon uskossaan, että onnistui taas kerran valehtelussaan,

eihän tämä ole ensikerta sillä saralla,

niin kotona kuin ulkomaillakaan.

Tulihan se Rodoksellakin hotellihuoneeseemme vasta aamulla.

Silloin se oli nukkunut jonkin talon rappukäytävässä!

HAH.

59. Lälly

Una erehtyy kertomaan, että on saanut taas säästettyä jonkin verran omista menoistaan nipistämällä.
Siitä Hurma ei pidä, ei tietenkään.
On varottava, ettei Unalle vain pääse kertymään mitään ylimääräistä – siinähän voi olla vaara, että tämä puikahtaa karkuun joskus!

Sanallista ryöpytystä, rökitystä, syyttelyä...

Miten se akka taas noin kieroilee?
Niinpä. Miten ihmeessä?

Ja käy kuten kaikille Unan säästöille aina on käynyt - kustannettu huonekalut, kodinkoneet, lastenvaatteet, juhlat (kaikki ne, mihin Hurmalta ei liiennyt);

osalla maksetaan lomamatka, jota Hurma on suunnitellut. Lopuilla hoituu Hurman auton lyhennys.

 Kun Una hankkii auton, Hurma antaa lainaa,
joka Unan on maksettava takaisin.

Koneessa Una katselee alla vellovaa merta.

Miettii kuumeisesti, miten veisi lapsensa rantaan, mikäli tipahdettaisiin. Hurmahengestä hän ei kanna huolta. Tämä kyllä keplottelisi jotenkin.

Miksi Una siis kertoo?

Miksei vain yllätä joskus tositarpeen tullen,
kuten normaaleissa perheissä?

No, hän on vätys, raukka, vaativan omantunnon läpitunkema käskyläinen. Ei pysty olemaan kiero,
ei osaa salata mitään eikä epäillä sitä toisestakaan.

Miksi Hurma siis osaa?

Heijastaako se omat tekonsa Unaan?

Miten se muuten osaisi epäillä?

Oi, millainen lälly Una onkaan! Hyväksikäytettävä iäti.

Lomalla Hurma juo ensimmäisenä iltana liikaa
ja oksentaa lattialle sängyn viereen.
Lapset ovat kauhuissaan.

Ja Una siivoaa.