Pyhän aikaan ollaan taas saaressa, tanssimassa.
Kun Una menee lauantai-iltana vessaan, sen edessä seisoo kolme poikaa. Eräs heistä katsoo Unaa, huokaa hartaasti ja puhuu sanoja, joista Una häkeltyy.
Hän kuulee, kuinka poika toistaa samat sanat. Painokkaasti.
Toinen vieressä huomauttaa, että joka poika haluaisi.
No, Una ottaa sen… eräänlaisena kohteliaisuutena,
mutta jos Hurmahenki tietäisi,
se laittaisi sanat Unan syyksi.
Että tämä olisi jotenkin houkutellut...
Että tämä olisi jotenkin houkutellut...
Totta kai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti