Viraton. Vinoilua, vinoilua, vinoilua.
Loputtomiin.
Ahdistus ja synkkä epätoivo…
Jos talvea ja pimeää olisi kestänyt kauemmin,
Una olisi luultavasti luhistunut –
nyt aurinko ja valo nostaa.
Hiukan.
Hän ei MILLOINKAAN,
ei kuuna kullanvalkoisnakaan
pääse edes koulutuksiin, ei kesälläkään,
koska Hurma ei suvaitse ottaa lomaa Unan tarvitessa –
se ottaa sen silloin kun
haluaa eikä tuhlaa sitä lapsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti