Sanat sattuvat syvemmin kuin Hurmahenki voi aavistaakaan. Una on laiha kuikelo - hänestä ei ole mistä kiinni ottaa. Hurman sanat. Miksi sitten otti kuikelon?
Se on vanginnut heidän elämänsä tahtonsa kammioon.
Onko avioliitossa oma elämäntapa, oma minuus lukittava syvimpään sisimpään? Onko itsenäisyydestä ja omaksumastaan oikeudentajusta luovuttava?
Miksei kukaan opastanut?
Olisinko uskonut?
Se lähtee kirjastoon lukemaan.
Tulee kotiin puoli kaksi yöllä.
Una käristyy – ja alistuu, sillä eroa hän ei kestäisi. Kuolee ennemmin kuin eroaa siitä,
jota rakastaa enemmän kuin itseään –
riippumatta siitä, rakastaako SE.
jota rakastaa enemmän kuin itseään –
riippumatta siitä, rakastaako SE.
Hullu akka…
Hurmahenki muuttuu. Una seuraa kantapäillä.
Herätimmekö pedon toisissamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti