Riitasointuja ilmassa?
Una tunnustaa pelkäävänsä yöllä puistoissa.
Hurmahenki ei ymmärrä.
Se NAURAA. Ivallisesti – tapansa mukaan.
Etkö luota minuun?
Unaa loukkaa ivansa, iskee takaisin:
Sinut nyt voi nitistää melkein kuka tahansa!
Hurmahengen siivet pörhistyvät ja vetäytyvät tiiviisti kehon suojaksi. Se ottaa kirjan ja kierähtää vuoteelle.
Una piiloutuu, itkee.
Olen turta. Sivustakatsoja. Kuin asia ei koskettaisi minua. Lasiseinät ympärilläni estävät tunteiden lehahtelun.
Mielessä pyörii hauras ihmetys. Millaista täst´edes?
Sidottuna ihmiseen, joka ei välitä hevon vertaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti