Una saa viran. Lopultakin.
Ja sielunsa pääsee hengähtämään.
Hurmahenki heittää hetkittäin, sopivasti annostellen, halveksivan huomautuksen, herjan, piikin, ja Una tuntee uppoavansa. Se hetki on lähes ylitsepääsemätön.
Miten hirvittävä viha Unan valtaakaan!
Ja illalla hän täyttää aviovaimon velvollisuudet, vaikka jo kosketus oksettaa - onhan hän vain räpäystä aiemmin kokenut myrkyn kirpaisun repsottavissa haavoissaan.
Sillä ellei suostu, hän löytää itsensä lattialta,
sängystä pois potkittuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti