Kyllä Una rakastaa. Hurjasti rakastaakin.
Ja vaikkei hän aina muista sitä liputtaakaan,
niin pakollisen eron väliin repimä uoma havahduttaa.
Mitä hän antaisikaan,
jos saisi painautua Hurman syliin nytkin! Upota kokonaan, paiskata maailman kuristava ovi kiinni…
Una on epänormaaleista epänormaalein -
saattaa saada kesken kaiken, olipa hän missä tahansa, hirvittävän, kuolettavan, räjäyttävän ikävänpuuskan,
ja siinä sitä onkin kurluttamista,
miten tippukivien kanssa meloisi eteenpäin!
Unan on ikävä! Niin IKÄVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti