Hurmahenki, aviomies, jonka tulisi puhaltaa Unan kanssa yhteen ja samaan hiileen,
vaatii Unalta ruokarahaa 400 e kuukaudelta.
Joku sitä sille ehdottaa, se jalkavaimo, ilmeisesti.
Una kysyy, mitä se maksaa Unalle taloudenhoidosta, pyykkäämisestä, siivoamisesta, ruoan ostamisesta, valmistamisesta ja tiskaamisesta, täyshoidosta…
Se vaikenee, menee hämilleen.
Sydänjuuriin asti loukkaantuneena Una maksaa kerran,
laittaa ivallisesti maksun syyksi ”lainan”.
Aamulla hän keräilee tavaroitaan,
ilmoittaa, ettei
enää jaksa jäädä.
Ei tiedä kuitenkaan, minne menisi.
Solmua solmun perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti