maanantai 31. elokuuta 2020

102. Aurinko, älä loista

Aurinko, älä loista. Kuu, älä kumota,
sillä Unan järkkymätön rakas sirpaloi hänet ja säilöi pohjattomaan pimeyteen. Nakkasi pois tieltään.
Ei usko, toivo, rakkaus riitä.
Hurmalle kolhittu, loukattu ylpeys ja kuviteltu häväistyksi joutuminen ovat voimakkaampia.
Liekö rakkautta koskaan ollutkaan?
Unan hengenpalo sammuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti