Punkkuläpiskö kipataan lähes loppuun illalla. Kahdestaan. Haaveillaan -
tosin kuuta ei näy, kun ei ulkona käy.
tosin kuuta ei näy, kun ei ulkona käy.
Mutta jos muita olisi mukana ollut,
ei Una olisi saanut niin näkyvää huomiota.
Nyt hän on prinsessa. Kerrankin.
ei Una olisi saanut niin näkyvää huomiota.
Nyt hän on prinsessa. Kerrankin.
Se on iänikuinen pettymys…
Hänen elinikäinen haaveensa on,
että joskus ihmisiä kuhisevassa huoneessa se näkisi vain hänet - Sinäkö se oot?
että joskus ihmisiä kuhisevassa huoneessa se näkisi vain hänet - Sinäkö se oot?
Ikävä tosiasia on vain se,
että se näkee silloin kaikki muut, ei häntä!
Unan sielu syöksee verta ja rapakiveä,
silti se pöljä ei lakkaa seuraamasta sitä laastia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti