92. Onko millään enää väliä?

Unalla on taas noussut kyhmyjä päähän,

kuin sarviksi korvien yläpuolelle.

Väsyttää - pitäisi vain nukkua, nukkua ja nukkua.

Kunpa olisi aikaa vielä kirjoittaa loppuun edes nämä aloitetut sanat, muuten hän tuntee eläneensä turhan elämän, taas kerran!
Mieli ei kärsi edes ajatella joulua -

pitäisi leipoa ja siivota jajaja...

Tämä on liian iso alue hänelle; hän haluaisi keskittyä vain kirjoittamiseen, mutta kai se on jätettävä.

Jätettävä kesken koko elämä!

Poika ei ole käynyt kokonaiseen vuoteen kotona -

täällä kun hänenkin on paha olla!

Milloinkahan se tytär?

Una ei tiedä edes, onko millään enää väliä.

Auttaisiko tuo muuan vuosi vielä mitään?

Hän ei tiedä!