Hurmahenki tutkii Unan kannettavaa.
Koettaa alituisesti löytää jotain epäilyttävää
siitä,
puhelimesta, tietokoneesta, kaikesta mahdollisesta -
puhelinsalaisuudesta ei tietoakaan,
kuten ei mistään muustakaan Unaa koskevasta.
Epäilee Unasta samaa, mitä itse tekee.
Mikä
tämä on? kuuluu sohvalta.
Una naurahtaa,
netin höpöryhmän ylläpitäjä oli taas höperöinyt.
Una on pyytänyt häntä
antamaan runoistaan arvioita miehen näkökulmasta,
koska naispuolinen arvostelija oli pyytänyt
ja koska Hurma ei halunnut tehdä sitä
Viesti
on vahingossa joutunut tulostukseen…
Tulostin ääntää.
Unan päähän tartutaan,
varpaiden kärjet kipittävät hätäisesti,
kun häntä kuljetetaan päästä kannatellen muualle.
Ei onneksi hirty, kai, jos ei niska nytkähdä?
Työhuoneen
punainen sohva lähestyy lentämällä.
Se
hoksauttaa Unan yrittämään kääntymistä,
etteivät
rintakehä eikä pää saisi osumaa.
Lapsille kamala paikka tulisi…
Jysähdys
lattiaan –
onneksi
vain oikea ranne nyrjähtää
ja
Una selviää mustelmilla.
Tällä
kertaa.
Hän
on ymmällään, sekaisin.
Mitä
tapahtui?
Ystäviä
ei ole vuosikymmeniin ollut,
koska
heidät olisi nielaissut susi,
joten
hän tokenee sen verran,
että
petaa vuoteensa takkahuoneeseen.
Muuhun
hän ei kykene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti