Vein sinut juhliin,
kun halusit, ettet juopuisi.
Kävin hakemassa. Kahdesti.
Et vain vielä joutanut,
sillä sihteerisi kyllä huolehtii…
Tulit.
Ilman avaimia, ilman puhelinta, ilman takkia.
Mutta sihteerisi todellakin huolehti,
varmisti, että olit turvassa.
Hämmennyin.
Miksi?
Halusin nukkumaan,
mutta kohteliaisuus valvotti,
enhän tiennyt, halusiko sihteerisi nukkua vieressäsi
vai miksi hän tuli kotiin asti, sisälle.
En silloin vielä ymmärtänyt, millaisen juonen olit pujonut -
minä olinkin se pahis.
Minä olinkin se pelottava?
Miksi? Miten se niin meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti