Voi kun Una pystyisikin pitämään katkeruuden poissa elämästään, mutta se nostaa jatkuvasti päätään eikä Una mahda sille mitään, että tuntee tuhlanneensa elämänsä kypsymättömään, välinpitämättömään paholaiseen.
Jokin typerä tottumus sitoo, ei muu enää.
Lähtemiseen ja kaiken purkamiseen on vain niin suuri kynnys, että se ylittää kestokyvyn.
Näinkö kaiken piti mennä?
Tässäkin elämässä hän siis epäonnistuu -
eihän voi kehittyä,
eihän voi kehittyä,
jos katkeroi kykenemättä antamaan anteeksi.
Sillä juuri siitähän kehittymisessä on kysymys - katkeruudesta pitää pystyä luopumaan!
Eikä Una pysty.
Hän on näin ollen epäkelpo, kypsymätön,
repalehtiva raukka maailman rannoilla!
Miten monta kertaa Una joutuneekaan
vielä syntymään uudelleen?
MIKSI?
Mikä mieli täällä tallaamisessa piilee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti