Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. elokuuta 2020

102. Aurinko, älä loista

Aurinko, älä loista. Kuu, älä kumota,
sillä Unan järkkymätön rakas sirpaloi hänet ja säilöi pohjattomaan pimeyteen. Nakkasi pois tieltään.
Ei usko, toivo, rakkaus riitä.
Hurmalle kolhittu, loukattu ylpeys ja kuviteltu häväistyksi joutuminen ovat voimakkaampia.
Liekö rakkautta koskaan ollutkaan?
Unan hengenpalo sammuu.

lauantai 29. elokuuta 2020

100. Kuu laulaa

Varjo pyyhkii kulmia, sumentaa silmät, sotkee mielen.
Hätähuuto purskahtaa syvyydestä pasuunan tavoin:
 Mies, palaa takaisin, ota vaimosi ja lapsesi syliisi,
 sinun lapsuudenperheesi on löytänyt omansa,
älä siihen tukehdu!
Mutta se ei kuule, tai ehkä se ei vain ymmärrä –
ei käsitä elämän suuruutta, laaja-alaisuutta.
Kuu, Unan kuu laulaa, ja Unan repaleinen sydän
vastaa sen parantavaan melodiaan.
Eheytä minut, hän pyytää.

sunnuntai 9. elokuuta 2020

80. Prinsessa kerrankin

Punkkuläpiskö kipataan lähes loppuun illalla. Kahdestaan. Haaveillaan -
tosin kuuta ei näy, kun ei ulkona käy.
Mutta jos muita olisi mukana ollut,
ei Una olisi saanut niin näkyvää huomiota.
Nyt hän on prinsessa. Kerrankin.
Se on iänikuinen pettymys…
Hänen elinikäinen haaveensa on,
että joskus ihmisiä kuhisevassa huoneessa se näkisi vain hänet - Sinäkö se oot?
 Ikävä tosiasia on vain se,
että se näkee silloin kaikki muut, ei häntä!
Unan sielu syöksee verta ja rapakiveä,
silti se pöljä ei lakkaa seuraamasta sitä laastia!

tiistai 21. heinäkuuta 2020

61. Kuka suojelisi Unaa?

Miten kauan pää kestää Hurmahengen kanssa?
Sen tulisi kestää ainakin siihen asti,
kunnes lapset kasvavat.
Koko ikänsäkö Una joutuu kamppailemaan kuunvalosta – auringostahan ei voi edes haaveilla.
Jo puolet elämästään hän on tuhlannut suostumalla rämpimään avioliitossa, vankilassa,
toisen määräysvallan alla!

Una ei osaa liikahtaakaan niin,
etteikö ivallinen huomautus tai ilme pilkistäisi,
ellei hän suostu tekemään Hurman mielen mukaisesti.
Asento se olla pitää ja paikkansa tiedettävä.

Lapsille Una joutuu välittämään Hurman määräykset –
ettei se joudu ikävään valoon heidän silmissään.
Niinpä Una onkin se ainainen paha, välttämätön,
mutta tunnollinen ojentaja siinä välissä -
suojelemassa molempia osapuolia. Toisiltaan.

Mutta - kuka suojelisi Unaa?