118. Kuin filminauhaa

Kuin filminauhaa, kuin tahmennettua filminauhaa...

Una tekee kuntosaliin pestin, pakkohan jostain on

 aloittaa. Yllättäen hän on huomannut pikaisen 

valintansa, entisistä epäröinneistä eroten,  

hedelmöittäneen tulevaisuutta.

Hän osaa lääkäriinkin, viime hetkillä, ihana eldöri woman neuvoo tien, kertoo, että siellähän hänkin...

Kirjaston hän luulee löytäneensä, mutta kun pääsee sisälle, onkin kaupungintalossa! 
Hiljaisin askelin hän perääntyy ja kaasuttaa vanhaa reittiä Prismaan. Sieltä löytyy kaikki tarvittava.

Huomenna toinen lapsista tulee, ja paisti joutuu uuniin.

Ei se sille mitään mahda.

7. Herätimmekö pedon toisissamme?

Sanat sattuvat syvemmin kuin Hurmahenki voi aavistaakaan. Una on laiha kuikelo - hänestä ei ole mistä kiinni ottaa. Hurman sanat. Miksi sitten otti kuikelon?

Se on vanginnut heidän elämänsä tahtonsa kammioon.

Onko avioliitossa oma elämäntapa, oma minuus lukittava syvimpään sisimpään? Onko itsenäisyydestä ja omaksumastaan oikeudentajusta luovuttava? 

Miksei kukaan opastanut?

Olisinko uskonut?

Se lähtee kirjastoon lukemaan.

Tulee kotiin puoli kaksi yöllä.

Una käristyy – ja alistuu, sillä eroa hän ei kestäisi. Kuolee ennemmin kuin eroaa siitä,
jota rakastaa enemmän kuin itseään –
riippumatta siitä, rakastaako SE.

Hullu akka…

Hurmahenki muuttuu.  Una seuraa kantapäillä.

Herätimmekö pedon toisissamme?