Unalla on taas noussut kyhmyjä päähän,
kuin sarviksi korvien yläpuolelle.
Väsyttää - pitäisi vain nukkua, nukkua ja nukkua.
Kunpa olisi aikaa vielä kirjoittaa loppuun edes nämä aloitetut sanat, muuten hän tuntee eläneensä turhan elämän, taas kerran!
Mieli ei kärsi edes ajatella joulua -
Mieli ei kärsi edes ajatella joulua -
pitäisi leipoa ja siivota jajaja...
Tämä on liian iso alue hänelle; hän haluaisi keskittyä vain kirjoittamiseen, mutta kai se on jätettävä.
Jätettävä kesken koko elämä!
Poika ei ole käynyt kokonaiseen vuoteen kotona -
täällä kun hänenkin on paha olla!
Milloinkahan se tytär?
Una ei tiedä edes, onko millään enää väliä.
Auttaisiko tuo muuan vuosi vielä mitään?
Hän ei tiedä!
