90. Repalehtiva raukka maailman rannoilla

Voi kun Una pystyisikin pitämään katkeruuden poissa elämästään, mutta se nostaa jatkuvasti päätään eikä Una mahda sille mitään, että tuntee tuhlanneensa elämänsä kypsymättömään, välinpitämättömään paholaiseen.

Jokin typerä tottumus sitoo, ei muu enää.

Lähtemiseen ja kaiken purkamiseen on vain niin suuri kynnys, että se ylittää kestokyvyn.

Näinkö kaiken piti mennä?

Tässäkin elämässä hän siis epäonnistuu -
eihän voi kehittyä,

jos katkeroi kykenemättä antamaan anteeksi.

Sillä juuri siitähän kehittymisessä on kysymys - katkeruudesta pitää pystyä luopumaan!

Eikä Una pysty.

Hän on näin ollen epäkelpo, kypsymätön,

repalehtiva raukka maailman rannoilla!

Miten monta kertaa Una joutuneekaan

vielä syntymään uudelleen?

MIKSI?

Mikä mieli täällä tallaamisessa piilee?

85. Katkeruus, irrota otteesi!

Kolhoosi.

Una ei osaa olla siellä onnellinen -

hän on niin hirvittävän,

hirvittävän katkera Hurmalle kaikesta,

mitä se on tehnyt hänelle avioliiton aikana.

Katkeruus, irrota otteesi!

 Haluan elää!

51. Puhdistusta

Oi, miten Unalle tekeekään hyvää kirjata ylös näitä salattuja tunteita! Pistellä vuosien mittaan kertyneeseen vihasäkkiin reikiä, jotta kavalasti kalvava myrkky pääsisi suihkuamaan niiden kautta vapauteen.

Puhdistukoot sielun syvät lokerot! 

Poistukoot sinne kätkeytyneen katkeruuden vihoviimeisetkin pisarat!

Että joskus, ennen ajan loppumista armo vihdoinkin löytyisi ja sulattaisi tunnelin hyisen jäämuurin läpi kohti armahtavaa anteeksiantoa.