Yön hiljaisuus takoo ympärillä.
Talvi humisee pattereissa, parvekkeen laseissa.
Myrskyä odotellessa.
Una saa kutsun tulla kotiin joulun ajaksi.
Mitä se oikein ajatteleekaan?
Miksi jouluksi - Unan takaraivossa kun takoo tieto,
että kohta hän taas tielle käy?
Onhan valmentauduttava kaikkiin tuleviin jouluihin, syntymäpäiviin, hääpäiviin... Jos niitä ei heti murskaa, ne väijyvät iäti, estävät etenemisen.
Una ei siis mene. Opetelkoon itse pärjäämään,
paistamaan kinkkunsa, koristelemaan talonsa.
Ehkä se joskus hoksaa, mitä menetti.
Tai sitten ei, sillä ens jouluna sillä on jo se uusi emännöimässä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti