Toinen ilta uudessa paikassa hämärtyy,
parvekkeen kynttilä sammuu, samoin ikkunan.
Ohut patja painaa kylkiluita.
Upouusi televisio, toinen Unan huonekaluista,
sulkee silmänsä.
sulkee silmänsä.
Mieli harhailee, palaa entiseen, rakkaaseen.
Ihmiseen, jonka kanssa piti loppuelämä viettää.
Ihmiseen, jonka eläkkeelle pääsyä odotettiin malttamattomin sydämin.
Ihmiseen, jonka jokainen askel kaiutti jok´ikistä solua.
Ihmiseen, jonka katkeileva hengitys
pysähdytti melkein omankin sydämen...
Se on nyt ohi.
Ei se antanut tilaisuutta puolustautua, tuomitsi vain.
Nakkasi elämästään.
Suru se vain pisaroi.
Yksinäisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti