Toisen syliin sillä oli kiire.
Mikä julma hirviö entisestä rakastetusta astuikaan esiin
– hirviö, joka näin tappoi heidän perheensä.
– hirviö, joka näin tappoi heidän perheensä.
Ihmisestä, johon Una oli lähes koko ikänsä uskonut, jota totellut! Ihmisestä, jota Una oli ikänsä rakastanut!
Miten sokea hän oli ollutkaan!
Nyt Una ei halua nähdä, ei kuulla siitä enää visahdustakaan.
Rautapeitto vaan kaiken menneen ylle ja sillä selvä.
Olen kipeä, sydämeen sattuu ja sinä huudat minulle. Et käsitä, miten julmuutesi on pirstonut mieleni ja hakannut sydämeni säleiksi. En jaksa vastustaa vaatimuksiasi, pelkäänkin, joten myönnyn vain, sallin sinun viedä osan siitäkin, mikä minulle kuuluisi, sillä pelkään sinun satuttavan minua niin näkyvästi, että lapset hoksaavat julmurin ja haluan säästää heitä.
Säästinhän joka kerta, kun en mennyt lääkäriin hakemaan todistusta pahoinpitelyjesi jäljiltä.
Halusinhan sinun pääsevän eläkkeelle kunniallisesti.
Kun erotit minut, jouduin jakamaan kaikki tilini,
koko omaisuuteni. Sinä et.
Mutta minä en enää jaksanut kamppailla.
Röyhkeät nielaisevat ja röyhtäisevät.
Minun sydämeni sykkyröityy, pakottaa puristaa –
kohta se hyppää ulos kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti