108. Siipeni murtuneet

Aamu, hiljainen aamu.
Äänetön, kimaltamaton helmi
loputtomien samanlaisten ketjussa.

On jaksettava rakentaa elämä uudelleen.
Ihan alusta.

Koetettava muodostaa uusi helmi,

pyöräyttää se kivuliaasti päivänvaloon,

synnyttää tuskan poreiden pirskahdellessa.

Kunhan sen kuoren vain saisi kammettua auki.
Jotenkin.

Herra, korjaa siipeni!