perjantai 18. syyskuuta 2020

120. Haipumista

Una ei jaksa nousta. Miksi pitäisikään?
Se ei edes käynyt katsomassa, vaikka ohi ajoi.
Una haluaa kuolla.
Se olisi Hurmahengelle kuitenkin liian helppoa;
ei tarvitsisi tehdä mitään - ei jakoja, ei selityksiä muille ihmisille, todeta vain tapahtunut.
Ottaa vastaan sukulaisten ja ystävien lohduttavat sanat.
Voi sinua raukkaa!
Eivät ne ymmärtäisi, että se oli aloittanut hitaan tappamisensa jo kuukausia, vuosia,
vuosikymmeniä sitten.
Una nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Herää joskus.
Mikä aika, mikä päivä, mikä viikko?
Ei Hurma tule koskaan ymmärtämään,
mitä teki ja tekee yhä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti