124. Rautapeitto

Toisen syliin sillä oli kiire.

Niin kiire, että ositus piti tehdä ennen aikojaan, ennen virallista eroa. Sen omilla ehdoilla.

Mikä julma hirviö entisestä rakastetusta astuikaan esiin
– hirviö, joka näin tappoi heidän perheensä.

Ihmisestä, johon Una oli lähes koko ikänsä uskonut, jota totellut! Ihmisestä, jota Una oli ikänsä rakastanut!

Miten sokea hän oli ollutkaan!

Nyt Una ei halua nähdä, ei kuulla siitä enää visahdustakaan.

Rautapeitto vaan kaiken menneen ylle ja sillä selvä.

Olen kipeä, sydämeen sattuu ja sinä huudat minulle. Et käsitä, miten julmuutesi on pirstonut mieleni ja hakannut sydämeni säleiksi. En jaksa vastustaa vaatimuksiasi, pelkäänkin, joten myönnyn vain, sallin sinun viedä osan siitäkin, mikä minulle kuuluisi, sillä pelkään sinun satuttavan minua niin näkyvästi, että lapset hoksaavat julmurin ja haluan säästää heitä.

Säästinhän joka kerta, kun en mennyt lääkäriin hakemaan todistusta pahoinpitelyjesi jäljiltä.

Halusinhan sinun pääsevän eläkkeelle kunniallisesti.

Kun erotit minut, jouduin jakamaan kaikki tilini,

koko omaisuuteni. Sinä et.

Mutta minä en enää jaksanut kamppailla.

Röyhkeät nielaisevat ja röyhtäisevät.

Minun sydämeni sykkyröityy, pakottaa puristaa –

kohta se hyppää ulos kokonaan.

103. Ei kuule kukaan

Ja niin Una, paholaiseksi tuomittu,

lähtee, eikä kukaan kuule.

Ei kuule kukaan, ei kuule kukaan...

Hurmahenki on sukunsa kanssa sopinut,

ettei myönnä, mitä oikeasti tapahtui.

Miten Hurma, Unan ainoa rakastettu,

sai tämän päälaen avohaavoille ja selän mustelmille.

Miksi Una ei mennyt lääkäriin?

Koska hän, raukoista raukoin ja tyhmistä tyhmin,

halusi suojella toista.
Yhä.

43. Rakastetun ääni?

Una ei jaksa enää. Lasten tulevaisuus pelottaa.

Päivät hän pohtii heidän tuntojaan, mutta kun muitakin lapsia on ajateltava, vieraiden lapsia, työlapsia. Ja Unahan vain haluaisi, haluaisi niin mahdottomasti, viettää aikaansa omienkin kanssa, antaa turvallisuutta. Edes pikkuisen.

MIKSI hän ei saa? Yhteisiähän he ovat. Kaivattuja, lahjaksi saatuja. Myöhemmin hän kyllä sitten työskentelisi kodin ulkopuolellakin…

Mitä tehdä?

Mitäkö? No töitä! Aamuyöstä keskiyöhön, joskus aamuyöstä aamuyöhön… Mitäpä muuta voisikaan, sillä leipä loppuu, jos hän ei mene töihin.

Siis Unalta loppuu!

Kylmä silmäys, kylmä ääni. Rakastetun ääni…

Miksi Una ei aiemmin huomannut sen koleutta?

Ennen lasten hankkimista?

Vaikka heidänkin saamiseensa meni lähes viisi vuotta.

Ei, eihän se voi olla paha, Unahan rakastaa!

Lapsi tarvitsee turvallisen paikan ennen koulua. Mistä se löytyy? MIKSI en saa jäädä kotiin? Toistaiseksi, pieneksi rahtuseksi vain? Toisenkin lapsen olisi niin hyvä ajatella loppupäivää koulun jälkeen, tietäessään, että äiti on kotona. Voisi pullakin tuoksua… Una yrittää.

Minä en maksa sinun opintovelkojasi!

Piste. Slut. Slam.