Laskettu aika jälleen.
Sama kuin Hurmahengen ja tyttären yhteinen syntymäpäivä. Päästyään sairaalasta Una polvistuu pienen tyttärensä eteen ja halaa, halaa.
Tippukivet loiskivat.
Keskenmeno. Menetys.
Taas.
Kukaan ei lohduta.
Taas.
Kukaan ei lohduta.
