Hyvää itsenäisyyden iltaa! kuiskaa kännykkä.
Sydän leimahtaa, hehkuu hetken, sammuu.
Una ei vastaa.
Miksi vaihdella kohteliaisuuksia,
kun kaikki muukin on pelkkää suovelliä,
upotettua elämää? Turhaan poljettua...
Se ei vain unohdu.
Jokin sisällä vielä kurottaa ylös toivoon, valoon.
Löytyisikö mistään ojentuvaa kättä,
haparoivaa turvaa, kaipaavaa sydäntä?
Parantavaa nektaria...
