103. Ei kuule kukaan

Ja niin Una, paholaiseksi tuomittu,

lähtee, eikä kukaan kuule.

Ei kuule kukaan, ei kuule kukaan...

Hurmahenki on sukunsa kanssa sopinut,

ettei myönnä, mitä oikeasti tapahtui.

Miten Hurma, Unan ainoa rakastettu,

sai tämän päälaen avohaavoille ja selän mustelmille.

Miksi Una ei mennyt lääkäriin?

Koska hän, raukoista raukoin ja tyhmistä tyhmin,

halusi suojella toista.
Yhä.

63. Pehmeä puhuja?

Hurmahengen kanssa mökillä sunnuntaista tiistaihin.

Maanantaina Hurma ilmoittaa haluavansa nitistää Unan omin käsin. Pahoittelee, ettei Una jo 20 vuotta sitten hävittänyt itseään, niin että olisi nyt hyvin pehmeä puhumaan mitään.

Selvin päin ei sanan sanaa,
ei juuri hyvää, jos ei pahaakaan - on vain tasaisen tappavasti vihainen ja töykeä. Vasta humalassa uskaltaa ilmaista tosimiehiset tunteensa.

Helvetti soikoon! Miksi Una tulikaan sekaantuneeksi koko sukuun? Kai hän nyt jonkun selväjärkisenkin olisi jossain vaiheessa kohdannut! Kyllä hänen on pitänyt edellisissä elämissään olla todella paha!

Tipahtaisipa nyt taivaasta aarre,
jonka turvin Una ostaisi itsensä vapaaksi!
Hän lähtisi heti eikä odottaisi lupalappuja.

27. Miten kummassa?

Halvennat sukuani.

Una on ihmeissään. Miten kummassa?

Aurinko ryömii kolostaan pälyillen.

Kuin varkain, pahaa tehneen näköisenä.