53. Sumu jalkojen alla

Una makaa. Retkottaa voimattomana.

Pää on painava ja sumu hiipii jalkojen alla.

Verenpaine taivaissa. Mieli kadoksissa.

Ei hän olisi ansainnut syntymistä –

ristiriitainen, ahdistunut ja neuroottinen turhake…

Mutta Herra armahti, pakotti lepoon.

Una kiittää. Loputtomiin.

51. Puhdistusta

Oi, miten Unalle tekeekään hyvää kirjata ylös näitä salattuja tunteita! Pistellä vuosien mittaan kertyneeseen vihasäkkiin reikiä, jotta kavalasti kalvava myrkky pääsisi suihkuamaan niiden kautta vapauteen.

Puhdistukoot sielun syvät lokerot! 

Poistukoot sinne kätkeytyneen katkeruuden vihoviimeisetkin pisarat!

Että joskus, ennen ajan loppumista armo vihdoinkin löytyisi ja sulattaisi tunnelin hyisen jäämuurin läpi kohti armahtavaa anteeksiantoa.