64. Räpistelyä

Hurmahenki kursseilla.

Ihana vapaus ja lepo kotona!

Kerran Hurma juovuspäissään erehtyy sanomaan,

että tytöt työpaikalla ihmettelevät,

miten Una voi olla sellainen.

Una? Millainen???

Myöhemmin se väittää valehdelleensa...

Kun tietää Hurmahengen ajatustavan,

tietää myös sen yllättävät kiemurat.

Liekö hakenut myötätuntoa,
sääliä, marttyyriyttä? Seksiä?

Yleensähän se vainoharhailee Unan sanomiset ja tekemiset, uskoo tämän niissä piilottelevan salaisia merkityksiä, vaikka Unan tapana on sanoa suoraan.

Hurma ei voine kai käsittää,

etteivät kaikki kulje kieroa tietä.

Tietäisivätpä vain, miten päinvastoin kaikki meneekään!

Kun Una taannoin lannistui kuukausiksi vuoteenomaksi, Hurmalla ei tietenkään ollut mitään osallisuutta siihenkään...

 Rakas elämäntoveri taitaa vain elättää suloista toivetta,

että Unan kohtaisi kuolo,
kunhan tätä vain tarpeeksi hiillostaisi.

Lohdullista ajateltavaa?

No, Una koettaa kaikin voimin räpistellä, lasten takia.

53. Sumu jalkojen alla

Una makaa. Retkottaa voimattomana.

Pää on painava ja sumu hiipii jalkojen alla.

Verenpaine taivaissa. Mieli kadoksissa.

Ei hän olisi ansainnut syntymistä –

ristiriitainen, ahdistunut ja neuroottinen turhake…

Mutta Herra armahti, pakotti lepoon.

Una kiittää. Loputtomiin.