112. Kuka vierellä hengittää?

Una valpastuu. Tasainen hengitys vierellä.
Kaikki siis hyvin. Sitten hän muistaa...
Silti huounta jatkuu. Asunto hengittää ympärillä -
se nukkuu syvää, rauhaisaa unta.

Una ei pysty nukahtamaan uudelleen, vaan kerää pyykit narulta, saihan hän tiistaina uuden pesukoneenkin.

Niin, jonka kantta ei osannut millään sulkea.
Ei, vaikka röhnötti sen päällä koko painollaan.
Huoltomies tuli, painalsi kerran kantta ja se oli siinä.

Una unohtelee, piilottaa itseltään esineitä. Ei löydä niitä mistään, vaikka paljoa vielä ei olekaan.

Keskittymiskyky säröilee. Hän ei huomaa selvää asiaa edessään. Eilenkin kävi kaupassa vihreä soikio leuassaan. Se oli tarttunut mainoksista,

joita hän oli raahannut jätekatokseen...

110. Sinä puutut vain

Yö on hiljainen, sinä puutut vain...

Aamusta ihana aurinko ja selkeää. Prismasta poistuessa sade ropisee, kastelee. Siitä vaan, eivätpähän kyyneleetkään niin selvästi erotu - ne saavat valua lähes huomaamatta... Mutta mihin päin sitä pitikään?

Puhelimen navigaattori äksyilee, se huomauttaa vasta aikojen kuluttua, muina miehinä, että suunnitellaanpa uusi reitti. Hitsi, olisi se voinut edes täräyttää kännyä ennen kuin Una rupesi kiertämään ympyrää...

Vieraat kadut, tuntemattomat vastaantulijat.

Navigaattori vain ei aina suostu puhumaan.

Kun Una toisen kerran huomaa palanneensa Prisman lähettyville, hän poikkeaa Tiimariin ja löytää kuin löytääkin hyllypaperia, imelänväristä, mutta pakko ottaa, sillä muista kaupoista sitä ei löytynyt.

Outoa, eivätkö ihmiset enää suojele hyllyjään?

Hän kelaa kilometrejä kuntokerälle
ihan kiitettävän määrän, lähes huomaamatta,
ja osuu asuntoonsakin lopulta.

Kodiksi hän ei tätä vielä osaa nimittää.

Ja se ikävä... Koskahan se lakkaa?

104. Tuska ulvottaa

Mierontie.
Pakko löytää asunto.

Jostain, mistä tahansa.

Hakuammuntoja eri paikkakunnilla,

kunnes siedettävä löytyy.

Ja niin Una aloittaa uuden elämän yli kuusikymppisenä,

ensimmäistä kertaa yksin, täysin vieraassa kaupungissa.

Lainapatja lattialla, läppäri edessään.

Seinät kaatuvat, tuska ulvottaa,

hiljaa, etteivät naapurit häiriintyisi.

Herra, ota minut pois!