Oi, ja miten se opetti Unaa juomaan!
Una oli ikänsä inhonnut viinaa,
mutta se toi, tarjotteli ja houkutteli,
vaikka Una oli päättänyt, ettei HALUA!
Mutta sitten se syytti,
että Una pilaa kaikkien muiden illan –
ja niin tämä tahdoton, käänneltävä ja väänneltävä,
rakkaansa inhaksi muuttuvaa muotoa välttääkseen sukelsi sen mukana aaltoihin…
Oi hyvä henkimaailma; miten on mahdollista,
että kohtaloni mies on voinutkin jämähtää tuolle asteelle?
Ja MIKSI rakastan sitä? Siinäpä kysymys, jota sen työtoverit varmaan ihmettelevät (tosin toisin päin) ja varsinkin minua kummastelevat: sehän kun on heidän silmissään IHMINEN, silava mies ja naapureidenkin silmissä kunnioitettava sielu.
Mitä tämä elämä sanoo?
Mitä helvettiä se yrittää meihin iskostaa?
Tiedän, että ylimaallinen rakkaus on kaiken takana,
mutta onko se ihan oikeasti pakko laajentaa
näin hiivatin laveaksi asti?
Viedä ihmiset suorastaan älyttömyyksiin?
Siinäpä sulle, Luojani, ajattelemista
Olen kanssasi yhtä, mutta sitä en tajua,
MIKSI KAIKKI TÄMÄ?
