96. Risteilyllä

Unan jalkoihin koskee.

Hän ei jaksa tanssia enää.

Väsyttää ja läkähdyttää, jalat tulessa,

neula joka askeleen alla.

Hytin ovella Hurmahenki kääntyy kantapäillään,

livahtaa pois. Menköön.

Una nukkuu. Herää aamukuudelta Hurmahengen palatessa, kuuntelee rähjääntyneen Hurman tottuneesti valuvat valheet, sisällään halveksunnan viileä vuori - miten se oli eksynyt ja nukkunut kannella, miten purseri oli hätistellyt tyyliin, ei täällä saa nukkua, ja vasta sitten muka osannut oikeaan hyttiin.

Antaa olla.

Hurmahenki nukahtaa.

Una ottaa kuvan sen viinan vääntämästä naamasta.

Puistattaa. Inhottaa.

Tuo manipuloija, valehtelija ja omanvoiton tavoittelijako minun elämäni tarkoitus?

Olkoon uskossaan, että onnistui taas kerran valehtelussaan,

eihän tämä ole ensikerta sillä saralla,

niin kotona kuin ulkomaillakaan.

Tulihan se Rodoksellakin hotellihuoneeseemme vasta aamulla.

Silloin se oli nukkunut jonkin talon rappukäytävässä!

HAH.

82. Kuin ilmaa

Se ei katso Unaan, ei ole katsonut enää vuosikausiin.

Joskus Una epäilee, tietääkö se edes minkävärinen tukka hänellä on. Tanssimaan kyllä on lähdettävä, huolimatta siitä, että Unan jalkoja särkee ja neulat pistelevät jalkapohjissa, mutta kun se näyttää vihastuvan

ja tuimenee, on Unan annettava periksi.

Perillä Hurmahenki katselee ympärilleen,

etsii, ei edes huomaa vaimoaan.

Vaivihkaa muka katselee - uskoo, ettei Una hoksaa.

81. Harrastusta

Harrastetaan. Tanssia.
Tanssitaan koko kesä.

On tanssiviikonloppua tai lavatansseja,

joka viikonloppu jotakin,
useimpina kaksi tai kolmekin.

Paikallisen tanssiklubin kursseja aloitellaan
peräti kuuden kurssin verran,
mutta Unan haavoittunut jalka oikuttelee.

Se väsyy kolmen arki-illan lähtöihin,
kun vielä viikonloppuinakin pitää.
Ihmeeksi Hurmahenkikin ymmärtää,
että ollaan menossa ojasta allikkoon.

Niinpä osallistutaan vain yhteen lavatanssikurssiin.

76. Viikonloppuviehkoa

Hurmahenki lämmittää saunan,
hakee koivunoksia ja lupaa sitoa ne vastaksi.

Saunotaan. Saunakalja rentouttaa.

Una lämmittää hampurilaiset, lisää niihin
ketsuppia, sinappia, juustoa, sipulia.

Kirjoittaa vähän. Nukuttaa.

Olohuoneessa Hurmahenki laittaa levyn soittimeen.

Pitäisi tanssia. Una ei jaksa.

Jos mukana olisi joku hameinen,
Una tietää, että Hurmahenki jahtaisi tätä,

kunnes tämä joko suostuisi tai lähtisi.

Se tulee viereen. Mee muualle, sanoo.

Una kääntää kylkeä, toivoo, että Hurma unohtaisi.

Tämä on koettu monta kertaa ennenkin.

Ala mennä! Una nousee, siirtyy olohuoneeseen
ja toivoo, että se tällä kertaa nukahtaa.

Ei. Kohta seisoo vieressä. Tuu nukkumaan.

Uni ottaisi. Una ärsyyntyy. Perkele! Kävelee vuoteeseen.

Ei riitä. Se ottaa Unan saunakaljapullon sängyn vierestä.

Juo. Käy hörppäämässä viiniä, jota jäi. Palaa.

Una on jo unen helmoissa.

Lähe tanssimaan. Una ei jaksa. Nukutaan…

Mee pois, se karjaisee.

Una nousee, kiipeää portaat vintille.

Olisipa avain ja lukko edes yhdessä ovessa! toivoo.

Hurmahenki heittää kaikki Unan kassit eteiseen.

Una kantaa ne ylös yksitellen huoneeseen.

Ei vieläkään uskalla nukkua. Se voi tulla ja nakata alas

portaita eikä Una tahdo sellaista loppua lasten ja

lastenlasten koettavaksi. Siksi valvoo.

Kun ei ole lukkoa. Kuten niin monta kertaa ennenkin.

Huomenna se ei muista, vähättelee.

Miksi olen niin lepsu? Miksi jaksan vuodesta toiseen?

Una tuskailee.

Minulla ei ole ketään, ei ketään…

Jos joku olisi, Una hakeutuisi pois eikä jäisi kuuntelemaan anteeksipyyntöjä eikä hämillistä naurua.

Unaa se ei taatusti rakasta

eikä kyllä Unakaan tällä hetkellä sitä…

12. Hänen tahtonsa mukaan

Unan sydän vastustaa yksinäisiä retkiä. Puolisottomia.

Onhan nähty, miten niihin liittyy enemmän tai vähemmän uskottomuutta eikä Una tahdo antaa
siihen edes mahdollisuutta – hänhän rakastaa!

Kunpa vain kaikki olisi kuin ennen! 

Mutta – elämä tanssii Hurman tahdon mukaan…